Sain eilen vihdoinki paperille mun pitkään suunnitteleman tatuoinnin. Mulla on ollu päässä nii paljon ajatuksia ja ne kaikki on pitäny saada yhdeks tatuoinniks.
Tatuoinnin idea on se et mikä vaan tai kuka vaan voi tappaa koska vaan. Tatuoinnissa oleva "tappaja" voi olla siis ihan mikä vaan mikä syö tätä maailmaa, se on jokaiselle henkilökohtainen. Tappaja voi olla vaikka sairaus, jos sen haluaa niin ajatella.

Mulle tää tappaja kuvaa ihmisiä, jotka on perseestä, kohtelee muita ihmisiä huonosti, valehtelee, tekee muiden elämästä yhtä helvettiä, käy fyysisesti kimppuun. Tos kuukaus sit joku saatanan sekopää tuli uhkailemaa jollai pullolla et räjäyttää sen yms. ja tappaa mut jne. eipä tappanu, mist mä oisin voinu tietää jos sillä ois ollu vielä puukko jossai jemmassa tai et se ois oikeesti saanu mut hengiltä siinä tilanteessa. Yhteiskunta tappaa ja tappajia tehdään aina vaan lisää. Mä kärsin jonkun näkösestä sisäisestä verenvuodosta, koska oksennan verta. Asialle ei ole tehty mitään, vaikka kerran kävin päivystyksessä ja sitä ennen soitin terveyskeskukseen ja täti sano et "mä en nyt ihan ymmärrä sua" siis suomalainen tk:n täti. Ei sitten ymmärretä. Joissain tapauksissa tää ymmärtämättömyyskin voi tappaa ihmisen. Vai onko se sit vaan välinpitämättömyyttä.

Kaikki ulkopuoliset tekijät, jotka saa ihmisen ajattelemaan itsemurhaa on myös tappajia. Itsemurhan tehtyään ihminen on kuitenkin itse itsensä tappaja.

Raha ja rahan omistajat tappaa. Raha määrää ansaitsetko elää vai et.

Katselkaa ympärillenne. Olette tappajien keskellä. Luonto tappaa.

Tatuointi on alusta asti mun suunnittelema ja se on nyt tässä vaiheessa. Jatkuu sit kun on jatkuakseen.

Tuntupa oudolle. Mä itkin eilen ja ihan aidosti. Luulin et oon hävittäny kokonaan kiinnostuksen kaikkee ja etten osaa näyttää tunteita ku ei niit hirveemmin edes oo ollu. Muistan ku joskus sanoin et se ois sama tuoko mulle kasan paskaa vai kasan kultaa nenän etee ni mua ei kiinnosta.

Olin mä eilenki alkoholin vaikutuksen alasena ku purkauduin, mut on seki jo jotai ku yleensä kännis ainoo asia mitä osaan tehä ni oon vaa vittuuntunu tai jotai. En tarkkaa muista mist me keskusteltii aluks, mut sit kerroin mun kavereille ensimmäistä kertaa sen ku mulla oli nii paha olo et jätin lapun pöydälle ja vedin narun kaulaa ja päätin et nyt mä lähden. En ollu nukkunu koko yönä juurikaa yhtää, koska mua pelotti. Kuulin äänii pääs ja ne vaa huus mulle jotai vitun sekavaa ja mun keittiös oli olemattomii ihmisii. Yritin soittaa aamulla apua ja sitä jouduin venaamaa monen monta tuntia. Siinä ajassa olin kerenny menee jo nii paskaks et päätin et nyt mä lähden. Vedin narun kaulaa ja sidoin sen mun sängyn kaiteesee kiinni ja otin mukavan asennon ja jäin makaamaa sen varaa. En tuntenu kohta enää mitää, tai oikeestaa mul oli lämmin eikä yhtää paska olo enää. Mietin vaa et tältäkö tuntuu kuolla? Kaveri laitto mulle viestii et tulee kohta hakemaa mut ja vie sairaalaa. Mä en yhtää tienny mitä mulle tapahtuu. Laitoin kuitenki kaverille viestii ettei mua oo kohta enää täällä, mut kiitos kaikesta kummiski. Mun itsemurhayritys meni kuitenki ihan vituillee. Se kesti liian kauan ja mulle alko tulee taas huono olo. Siinä ajassa rupesin miettimää et mitä jos mä jäänki henkii ja mulle jää jotai pysyviä vammoja jotka vaa haittaa loppuelämää. Irrotin itteni narust ja vedin kehkot täytee ilmaa ja mietin vielä hetken et kai mä nyt oon iha hengissä? Kaveri tuli hakee mut ja sano et oon iha valkone. Istuin iha hiljaa takapenkillä. Mulla oli saatanan paha olo.

Kerroin tän eilen itku silmässä mun kavereille, ku musta tuntu välil ettei ketää oikeesti kiinnosta onko mua ees olemassa.

Nyt se mun kyttä sai mitä se haluski. Jäin kiinni budin hallussapidosta eikä se mua oikeestaan paljoo hetkauta. Kaikki tietää et mä poltan anyway. Koko homma lähti siitä ku lähettii mun pillukiesillä maakuntamatkalle ja pari bemariäijää näki jotai mitä niiden ei ois pitäny nähä ja ne tukki tien ja me ajettii umpikujaa johonki metän keskelle. Siel me oltii piilos ja perässä kolme partioo. Leikki loppu sit siihe ku näin saatanan kirkkaat valot peilistä ja sanoin frendeille et se on menoa sit. Mua epäillää tällä hetkellä kolmesta asiasta ja oikeudenkäyntii odottelen ni saan tietää et millasta paskaa tällä kertaa. Kyttäautossa huokasin helpotuksesta et pääsin ainaki vittuu sielt ku bensa kärys autossa nii saatanasti et hulluks siellä olis tullu.

Panacodit on kyl aina ollu mun listan ykkönen jos lääkkeistä aletaan puhumaa. Välillä vedän niitä ihan semmosenaan, mut paremman euforian saan kuitenki tost erotellust kodeiinist eikä maksa rasitu niin paljoo ku siinä ei oo parasetamolia. Kolikon toinen puoli on kuitenki se et nään välil ihan saatanan pahoja ja ahdistavia unia, joita en edes tunnista uneksi kunnes herään. Välillä katoo todellisuudentaju ihan kokonaa. Oon pikkuhiljaa vähentäny kodeiinin käyttöö. Jos lopettasin sen ku seinää, ni jumalauta mun elämä muuttus helvetiks. Huh sitä vierotusoireiden määrää. Vedin sitä eile pari snapsilasillista ennenku poistuin kotoa ja jätin tarkotuksella lopun tavaran himaa, etten myöhemmi ottas lisää. Illalla mulle tuli sit ihan hirvee olo. En pystyny olee oikee mitenkää, en lepäämää, yritin nukkuu, mut en uskaltanu, nukahdin kuitenki ja näin unta et hukuin ja kuulin ääniä. Itkin mun kaverille et vittu mä tuun kuolee tähä iha just nyt. Kaveri oli nii kännissä ettei tajunnu mistää mitää. Menin ihan paniikkii niist oloista ja halusin vaa kotii ottamaa vähä tasottavaa, mut en päässy millää. Mulle tarjottii kaljaa, mut se ei vaa menny alas ja sit tarjottii unilääkkeitä, mut niitäkää en oikee voinu ottaa ku aamul oli pakko olla aikasi liikentees.

Vapisin vaa nurkassa ja sit ku porukka sammu ni mä lähin kävelee kaupungin toisest pääst himaa. Mun oli pakko odottaa et muut sammuu, ku ne ei ois siinä kunnossa päästäny mua mihinkää sielt. Vainoharhasena pyörin ympäri kaupunkii ja sit yks frendi sano olevansa vähä huolissaa must ku tolla taval yksin pyörin pimees ja otti mut kyytii. Pääsin himaa ja sillo oli onneks se pahin jo ohi. ei tarvinny mitää tasottavaa ku kuuntelin vaa hyvää musiikkia ja nukuin varmaa sen pari tuntii ku piti aamulla taas lähtee.

Tänää en oo ottanu yhtää mitää.. en edes alkomahoolia. Olo oli koko päivän ihan hirvee, mut kummasti helpotti heti ku pääsin takas himaa. Mun mielestä se on jo hyvä merkki ettei omassa kodissa tarvii kuumoilla ja pelätä mitää tai ahdistua. Mietin täs vielä et pitäskö ottaa pienet ennenku meen nukkuu. Iha vaa sen takii, ettei mulle pamahda jostai yhtäkkii jotai hirveitä vierotusoireita. Vaikka kodeiini onki vielä suht. harmiton aine, ni kyllä tän kans saa tapella et pysyy tasapainossa, ei övereitä, mut pakko ottaa tai hajoo pää.

Kodeiinin erottelu panacodista

Joku kokeilunhaluinen pikkunarkkari kuitenkin haluaa kokeilla, joten laitanpa tähän ohjeet nopeaan tapaan erotella panacodeista kodeiini.

Tapoja on varmasti monenlaisia ja tämä oli mun pieni kokeilu:

Murskasin kuusi panacodia muruiksi (ei tarvitse olla mitään hienoa jauhetta, mut liukenee toki paremmin mitä pienemmäksi sen murentaa).

Laitoin lasiin melkein kiehuvaa vettä, mitään tarkkaa ja tiettyä lämpötilaa ei tarvitse olla. Itse kuumensin veden kahvinkeittimellä, koska mun kahvinkeitin on varmaan 10 kertaa nopeempi ku mikää muu laite tässä talossa.

Sit laitoin panacodin muruset veteen ja hämmensin vähän lusikalla et liukenee tasasesti. Jätin lasin pöydälle siks aikaa et se jäähtyy sen verran, et voi laittaa jääkaappiin.

Kaikista eniten aikaa menee siihen, ku mömmöt on jääkaapissa. Kannattaa välillä seurailla et "painuuko paska pohjalle ja tuleeko hyvä pinnalle" niiku kaveri tykkäs sanoo. Sit ku siltä alkaa näyttämää ni nesteet kaadetaan varovasti suodatinpussin läpi toiseen astiaan (niin että se paska jää sinne pohjalle).

Lopputuloksena on aivan saatanan pahanmakuinen ja kirkas neste. Jos meinaa juoda, niin kannattaa varata siihe kaveriks joku limupullo tai joku. Ite en tykkää alkoholin kanssa tätä nauttia, koska mulla hävis kodeiinin olot ku rupesin nauttimaa alkoholia päälle.

Tässä vielä kuvia operaatiosta. Annos on pieni, koska se oli vain kokeilu.

Kuuma vesi ja murskatut panacodit lasissa

Liuos "rauhoittumassa" jääkaapissa, parasetamoli painuneena pohjaan.

Pinnalle jäänyt neste kaadetaan suodatinpussin läpi toiseen astiaan ja tästä pohjasakasta voi kokeilla tehdä vielä saman uudelleen lisäämällä melkein kiehuvaa vettä sekaan jne. Liuos ei tietenkään ole enää yhtä vahvaa, kuin alkuperäinen.

Tämä on nyt sitten sitä suodatettua tavaraa, kirkasta kuin vesi. Tätä itse käytin ihan vaan juomalla ja vähän ajan päästä nautin oloista. Kodeiini muuttuu maksassa morfiiniksi.

Okei. Jos mä nyt kerron et teen paluun mun rakkaaseen savusiltaan, niin paikkakuntalaiset ainakin tietää mistä puhun ja aivan varmasti tajuaa myös kuka olen. Ei se mua oikeestaan ees haittaa.. ainakaa paljoo. Must on vaa mukavempi pysyy anonyyminä ni vältyn turhalta paskalta mitä mun niskaa kuitenki tulis ja toiseks ihmisten ois ehkä vaikee ees uskoo, et ruudun takana kirjottelen todellakin minä. En kerro tässä blogissa ikääni, enkä sukupuoltani edes. Ainoa asia mitä must tällä hetkellä tiedetään on se, että palaan kohta savusiltaan.
Oon ottanu aika raskaasti sen mitä viikko sit tapahtu. Viinan, budin ja panacodien avulla oon vaa kahlannu eteenpäi. Koko viikko on ollu hirveen rankkaa ja tuskasta. Jos hyvä tuuri käy ni pääsen jo huomenna savusiltaan. Nään pitkästä aikaa mun kavereita (kun mulla niitä näköjään kaikesta huolimatta vielä on). Olo on tällä hetkellä ihan ok. Mokasin pari asiaa ja kittaan parhaillaa kahvii et saan kämpän aamuu mennessä siivottuu.

Must on ihanaa, et mun frendit hyväksyy mut sellasena ku mä oon. Pystyn puhumaa niille ihan avoimesti mun kaman käyttämisestä ja se on niille iha fine. Perustelen sen sillä, et tärkeintä mulle elämässä on se et pystyn nauttimaan siitä - tavalla tai toisella. Mun kaverit on nähny millanen mä oon ollu viinapäissäni, eikä niillä oo mitään vastaan sanottavaa siihen et käytän mielummi jotai muuta ku alkoholii. Mä en vedä mun kavereita tähä hommaa mukaa jos ne ei ite haluu kokeilla ja vaikka jotkut oliski taipuvaisii huumeisii, ni hoidan silti hommani jossai jemmassa, koska en vaa haluu et mun tietyt kaverit sekaantuu mihinkää sellasee. Kaikki hyötyy siitä etten mä juo viinaa. Mä en rähise kellekkää.. ainakaa frendeille enkä käyttäydy itsetuhosesti jos oon vaik pilvesssä. Siks mun on päästävä savusiltaan asap. Siellä mun sielu lepää. En sano etteikö lepäis täälläkää missä olen, mut nyt oon saanu rauhottua ja miettiä asioita ihan tarpeeks. On aika palata kouluun, nähdä ihmisiä, tutustua uusiin ihmisiin ja alottaa puhtaalta pöydältä ku oon saanu keväällä aiheuttamani ihmissuhdesotkun laantumaa.

Nyt alan olee aika lopussa taas. Mulla on ollu kivaa ku oon tutustunu kesän aikana uusiin ihmisiin. Missä ne kaikki nyt on? Parisuhteista ei tuu mitään, yks rupes eilen aukomaan päätä mulle siitä ku mulla on paha olla. "Mikset vaa tapa ittees?"ja siinä samalla lähti monta muutaki hyvää tyyppiä. Haluun pyytää anteeks kaikilta mun kavereilta, jos niist tuntuu et mä oon vaa tiellä ja valitan liikaa asioista. Oon pitäny asioita ihan hirveesti sisällä ja välillä ois kiva kertoo niist ees jollekki. Mut nyt lupaan pitää turpani kiinni asioistani. Kirjotan niistä vaan tänne, jos jaksan. Mä tarviin elämässä muita ihmisiä ja mä ahdistun tänne ku joudun olee koko viikon neljän seinän sisällä. Sit viel vähä lisää suolaa haavoille et nää ihmiset vaa vittuilee mulle. Ei vittu mun pää ei kestä olla tääl viikkoo. Mul on toi koira hoidettavana ni mun on vähä pakko hajota tääl. En haluu et koira joutus kärsimää mun ongelmien takii tääl.

Muhoksen laitoksella tapahtunut murha

Tunsin toisen niistä. Mua ei oikeestaan hirveesti ees yllättäny et tää ihminen oli ton jutun takana. Jos oisin aikasemmin tienny et se on päätyny Muhokselle laitokseen, ni oisin heti arvannu kuka on homman takana ku luin ekan kerran jutun uutisista. Nyt vasta ku tuli enemmän tietoo tän nuoren taustoista ni tajusin et kyl se on just tää ketä aattelinki et vois tehä jotai tollast. Tää murha mua ei oikeestaan jaksa edes kiinnostaa. Enemmän mua kiinnostaa tän ihmisen tulevaisuus. Vähä pelkään et päätyy itsemurhaan. Vaikka tää kaveri varasteleeki ja on väkivaltane ja nyt sitte murhaaja, ni mä en koskaan unohda sitä yötä ku se oli mun ja mun yhen frendin kans. Pyörittiin ympäri kyliä ja kuunneltii hyvää musiikkia ja tutustuttiin uusiin ihmisiin ja meillä oli kivaa. Sit ku tuli uus päivä, autoin tän kaverin hatkoille kauas pois ja toivotin kaikkee hyvää ja lähin itekki liitää sit. Kaikesta paskasta huolimatta tää oli yks kesän parhaimmista muistoista.

Ajatella, et sellanenki kusipää ku minä olin rakastunu. Mulla oli hetken aikaa vierellä toinen mun kaltanen kusipää kenen kans oli kiva narkata yhdessä. Sit kuitenki ei mitenkää yllättävää taas et mun sydän särky. Nyt saan taas narkata itsekseni. Pahin on kuitenki jo ohi, kodeiini teki tehtävänsä ja sai mun ajatuksen pois kaikesta. Enää ei tunnu asiat nii pahalle ku pystyn niist jopa puhumaa. Eilen myös ryyppäsin tän kaikin puolin paskan kesän kunniaks.

Ei jumalauta. Miksen mä vetäny niit unipillereitä vaa kuolemaks asti? En JAKSA enää yhtään. Kaikki mitä sanon tai teen ni käännetään AINA mua vastaan. Oikeestaan mun ei tarvii olla ku olemassa ni se riittää. Mun vika että oon olemassa ja mun vika et mun olemassaolo ärsyttää muita nii paljon. Mulle vaa sanotaa millanen mun pitäis olla ja kovasta yrityksestä ja siinä epäonnistumisesta mua ruoskitaan vaa entistä enemmän. Joku sairas ihminen vainoo mua ja mun perhettä. Se alko jo vuos sitten ja seki on mun syytä. Mun perhe ihan salee aattelee et oon ite hankkinu meidät kaikki hankaluuksiin ja tää hullu stalkkeri levittää vaan kunnianloukkauksia musta ja mun perheestä. Kertoo vielä kuinka mä ite oon tän kaiken aiheuttanu. Mites muutenkaan ku olemalla olemassa? Jos mulle huudellaan mun pukeutumisesta ni seki on mun vika, koska itse vaatteeni oon valinnu. Eräs sukulainen oli suuttunu siitä ku mulla oli kaljapullo kädessä mun omilla synttäreillä. Olen aikuinen ihminen enkä saa edes yhtä bisseä juoda omilla synttäreillä. Kaikki kääntyy mua vastaan ku mä oon ite yrittäny olla kiva kaikille. Haluun vaa kuolla pois tai pään nii sekasi etten tajuu enää mistää mitää. Nukkuminen auttaa nii kauan kunnes herään. Sit mä herään tähä paskaa takasi. En vaa jaksa.
Kaikist paskin läppä oli se ku psykologi soitti ja mutis jotai et "nähää sit elokuussa ku mä jään nyt kesälomalle" Vitun hyvää lomaa sinulle joka luulet et puhuminen auttaa yhtää mihinkää, kiinnosti ihan vitusti se et jollai ihmisel alkaa kesäloma. Must tehtii liian heikko ihminen pysymää täällä. Elämä on ollu yhtä helvettiä sen jälkee ku multa vietii kyky rakastaa ketää tai välittää kenestäkää. Kukaan ei haluu olla tekemisis munlaisen ihmisen kanssa, koska mäkään en enää välitä.

Nyt ku oon täs pari tuntii selvitelly päätä ni jumalauta et rupee ahdistamaa iha liikaa. Tää selvinpäin olo on aina yhtä ahdistavaa. Ihan varmasti joku pystyy samaistumaan tähä. Nyt ei tuu oikeesti mistään mitää. Haluun pään sekasi asap.

Festareilta selviydytty. Toista päivää en ois mitenkää enää jaksanu. Hävitin mun frendin ja meinasin sammuu sinne ihmispaljouden keskelle. Mut jumalauta mulla oli kivaa. Jotku vaa huuteli kaikkee paskaa mulle ja mä hymyilen ja vilkutan ilosena takas. Mua ei paljoo mikää tuntunu vituttavan ja sehä meinaa et festarit meni ihan putkee mun osalt.

Huh. Oon ollu viimepäivinä aika kuutamolla. Pari uutta tuttavuutta veteli essoja ja lyricoita ihan huolel. Mä uskaltauduin ryyppäämään ku viimekerrasta on pitkä aika ja huonoja kokemuksia. Mä nimittäin vedin ihan kaikkee mitä satuin löytämää eikä mul ollu mitää tietoo enää mis olin ja huusin kaikille vastaantuleville ihmisille. Se oli jotai ihan hirveetä. Psyyke hajos ja tuntu etten enää ikinä palaa normaaliks. Olin ku pieni vauva joka ei osaa ilmaista itseään muuten ku huutamalla. Aika karua. Onneks se loppu siihen ku sammuin putkaa kello 4-6 välillä iltapäivällä.
Nyt mä kuitenki olin ihan chillisti sekasin ku en juonu liikaa ja jätin lääkkeet himaa. Pullo kuohuvaa ja pari tuoppii olutta ja pari valkovenäläistä ja villevallaton riitti oikeen hyvi tän parin kuukauden tauon jälkee. Siihen päälle tietty muutamat savut ettei rupee ahdistamaa liikaa. Alkoholi saa mut ahdistumaa aina nii pahasti. Tekis mieli vaa kuolla.

Voihan kolmelta aamuyöstä minkä teit

No vitut mä mitään järkevää tekemistä keksi. Mulla on soinu varmaa viikon päässä toi pendulumin watercolour.. eikä suinkaa sen biisin takii vaa siks ku menin savuissa kattomaa sen fetajuustoversion siitä. Mite mä jaksanki nauraa sille samalle paskalle päivästä toiseen. Ei mitää järkee. Tiesiks et se on yht helvettii nukkuu yöllä etkä tiiä enää et ootko hereil vai et, näät ihan vitun outoja asioita, oot tavallaa monessa paikassa yhtä aikaa, mut kuitenki oot siin omas kämpäs tai mis ny ikin nukutkaa. Sit jossai vaihees sä heräät, mut et vieläkää oo hereil mut luulet olevas hereil ja liskodisko senku jatkuu. Mut viel pahempaa on se ku flippaa nii pahast et ku sun paras frendi yrittää puhuu sulle ni sä rupeet huutamaa sille ja käsket sitä menee pois, koska luulet sun parasta frendii pelkäks mielikuvitukseks. Oon meinaa pari kertaa huutanu frendil et "mee pois! älä puhu mulle! Sua ei oo olemassa!". Mä en ees voinu kuunnella musiikkia, koska seki tuntu tulevan mun pään sisästä ja yks vähän synkempi biisi sai mut vetämään hihat ylös ja sit vaan istuin maassa ja tuijotin mun käsien verisuonia. Tai se ku yritin puhua, mutten tienny puhuinko oikeesti vai kuvittelinko vaa. Mun lauseet oli tätä luokkaa "Ei vittu kauhee kusihätä vois käydä tuol kusella katto, saapas, auto, bemari eiku audi, momon ratti, turbo,sierra, vento.." sit mä jossain vaiheessa havahduin tosta kesken lauseen alkaneesta sekoilusta ja kysyin frendilt et sanoiks mä äske jotai.

Nyt löyty taas jotai nii mielenkiintosta :D Näissä tunnelmissa hyvää yötä! Itsehän en siis nuku yöllä, vaan toivotan hyvää yötä niille ketkä valvoo yöt ja on aikeissa tehdä jotain hyvää!

Mä kaahasin tänää 160km/h kauppaan. Hirveellä kiireellä ostamaan saatana pullon ananas light limuu. Kauppa oli just menossa kii, mut mä olin sairaan nopee. Sit mun vauhti hidastu ku näin kassalla yhen saatanan kuvottavan ihmisen. Niin kuvottavan et oli iha näin lähellä etten räkässy sen naamalle ohimennen. Meillä on tosi paljon selvittämättömiä asioita ja nii varmasti monella muullaki tän ihmisen kanssa. Mä toivon et se oikeesti kuolee. Harmi ku se ei kuollu teholle ku se hakattii sinne pari vuotta sit. Miten tollanen ihme kusipää voi selvitä hengissä. Säästin räkäni seuraavaan kertaan.