Ei jumalauta. Miksen mä vetäny niit unipillereitä vaa kuolemaks asti? En JAKSA enää yhtään. Kaikki mitä sanon tai teen ni käännetään AINA mua vastaan. Oikeestaan mun ei tarvii olla ku olemassa ni se riittää. Mun vika että oon olemassa ja mun vika et mun olemassaolo ärsyttää muita nii paljon. Mulle vaa sanotaa millanen mun pitäis olla ja kovasta yrityksestä ja siinä epäonnistumisesta mua ruoskitaan vaa entistä enemmän. Joku sairas ihminen vainoo mua ja mun perhettä. Se alko jo vuos sitten ja seki on mun syytä. Mun perhe ihan salee aattelee et oon ite hankkinu meidät kaikki hankaluuksiin ja tää hullu stalkkeri levittää vaan kunnianloukkauksia musta ja mun perheestä. Kertoo vielä kuinka mä ite oon tän kaiken aiheuttanu. Mites muutenkaan ku olemalla olemassa? Jos mulle huudellaan mun pukeutumisesta ni seki on mun vika, koska itse vaatteeni oon valinnu. Eräs sukulainen oli suuttunu siitä ku mulla oli kaljapullo kädessä mun omilla synttäreillä. Olen aikuinen ihminen enkä saa edes yhtä bisseä juoda omilla synttäreillä. Kaikki kääntyy mua vastaan ku mä oon ite yrittäny olla kiva kaikille. Haluun vaa kuolla pois tai pään nii sekasi etten tajuu enää mistää mitää. Nukkuminen auttaa nii kauan kunnes herään. Sit mä herään tähä paskaa takasi. En vaa jaksa.
Kaikist paskin läppä oli se ku psykologi soitti ja mutis jotai et "nähää sit elokuussa ku mä jään nyt kesälomalle" Vitun hyvää lomaa sinulle joka luulet et puhuminen auttaa yhtää mihinkää, kiinnosti ihan vitusti se et jollai ihmisel alkaa kesäloma. Must tehtii liian heikko ihminen pysymää täällä. Elämä on ollu yhtä helvettiä sen jälkee ku multa vietii kyky rakastaa ketää tai välittää kenestäkää. Kukaan ei haluu olla tekemisis munlaisen ihmisen kanssa, koska mäkään en enää välitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti