Oon vaa taas vahingossa valvonu koko yön ja nyt sit päätin keittää aamukahvit. Mua ärsyttää se miten paljon vihaan itseäni. En voi oikeen tehä mitää. Mielummin vaikka itkisin ja masentuisin et tietäsin ees sen et tunnen jotai, mut oikeestaan ainoo mitä mä tunnen on tietosuus siitä et vihaan itseeni. Voispa vaan lopettaa hengittämisen, tää maailma ei oikeesti menettäs yhtään mitään. Mä en osaa mitää, mua ei haluta mihinkää eikä mua oo tarvittu oikeestaan mihinkää. Mä vaa satuin syntymää tähä maailmaa ja mä nyt vaa satun jotenki elämää tän elämän.
Huomasin myös kuinka lihava olen taas. Elämä oli paljon helpompaa ku olin oikeesti laiha. Sillon en vihannu itteeni niin paljoo, koska tiesin et jollai läskillä menee vielä huonommin. Elin joskus varmaan 80% päivästä pelkällä kahvilla. Se sai nälän siirrettyä hetkeks ja ku tarpeeks joi ni maha ei kestäny enää mitään mitä pitäs sulattaa. Oon edelleenki viskin ystävä, koska se sai mut aina oksentamaa jossai vaiheessa iltaa. Viski poistaa myös nesteitä kivasti. Huono puoli tässä on se ettei mun pää kestä enää mitää päihteitä. Ei oo olemassa hyvää oloa. Ei selvinpäi, ei kännissä, ei pilvessä, ei lääkkeissä eikä missää. Hyvä olo tulee siitä ku huomaan et oon laihtunu tai joku muu sanoo mulle et oon laihtunu. Kuulin joskus tota paljonki, mut en enää koska olen läski. Mä oon tällä hetkellä ihan hirvee rantapallo. En oo kyl hirveesti ees syöny, mut jostain tää tulee. Toivottavasti tää on sitä kuuluisaa "kehon säästöliekkiä" et se taistelee viimeseen asti varastoimalla kaiken energian ja sit jossai vaiheessa se loppuu ja laihdun taas ihmisten mittoihin. Nyt ku muistelen ni oon ennenki pähkäilly tätä asiaa ja kovasti vaan pitäny kiinni siitä mitä syön ja mitä en syö ni kyl tää mun kroppa jossai vaiheessa luovuttaa. Siihen taos vaan mennä aikaa se 3-4 viikkoa. Oon itseasiassa välillä syöny ihan kunnolla just sen takii et kokeilen miten keho reagoi ja tällä hetkellä oon turvonnu rantapallo söin mä sit jotai tai en. Jään seurailemaan tilannetta ja juon paljon kahvia ja syön vaa tosi vähän. Palaan takas ku on jotai uutta kerrottavaa.
Tähän kroppaan haluan taas takaisin. Ja kyllä, olen nainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti